Saitko diagnoosin IBD-sairaudesta esimerkiksi haavainen paksusuolen tulehdus tai Crohnin tauti? Samalla varmasti huolestuit miten käy liikuntaharrastuksiesi kanssa? Itselläni tämän vuoden keväällä alkoi paha ripuli joka muuttui veriseksi ja samalla yleiskunto heikkeni huomattavasti. Tästä huolimatta taistelin Helsinki City Runin niukasti alle kahteen tuntiin, terveenä aika olisi voinut olla kymmenen minuuttia parempi. HCR oli rankka reissu, viikko sen jälkeen jouduinkin sairaalaan. Samalla jäi haaveeksi Tukholman maraton jonne oli matkat varattu ja maksettu. Tähystyksessä diagnoosiksi varmistui haavainen paksusuolen tulehdus, jota olin itse epäilyt. Sattumalta juuri Iltalehti julkaisu uutisen urheilusta ja IBD-sairauksista.
Itse sain keväällä kuukauden verisen ripuloinnin jälkeen diagnoosiksi haavaisen paksusuolen tulehduksen.
Sanomattakin on selvää, että taudin aktiivivaiheessa juoksulenkit jäivät tekemättä tai tyhmyyksissäni sitkeästi yritin tehdä niitä. Ei niistä mitään tullut. Diagnoosin jälkeen sain Asacol-lääkityksen pysyväksi sekä kortisonikuurin. Kortisonikuuri auttoi todella tehokkaasti, pääsin muutaman päivän kuluttua lenkkeilemään. Aloitus varovasti n. 6 km lenkillä, kuukautta aikaisemmin olin maraton kunnossa. Kyllä kuukauden sairastelu oli selkeästi vienyt voimia ja varsinkin aamulenkeillä sykkeet olivat todella korkeat. Olisikohan johtunut aamuisista kortisoniannoksista.
Päämäärätietoisesti jatkoin harjoittelua Helsinki City Maratonille, nyt ainakin oli enemmän sisua kerätty Tukholman reissun väliin jäämisen vuoksi. Joku kuitenkin meni pieleen vai oliko pari kuukautta liian lyhyt aika harjoittelulle? Aika maratonilla oli 4:30 luokkaa, tavoitteena oli 4:00. Seuraavaksi tulikin onnistumisia! Helsinki Midnight runille 10 kilometrin matka taittui 46 minuutissa ja viikkoa myöhemmin puolimaratonin aika oli 1:50. Näihin tuloksiin olin erittäin tyytyväinen.
Nyt on marraskuu ja suolisto alkoi reistailemaan uudeelleen sekä flunssa iski. Suoliston oireilun vuoksi aloitin uuden kortisonikuurin joka lähti välittömästi helpottamaan oloa. Flunssakin on pian ohitse eli uskaltaisikohan viikonloppuna salille tai juoksulenkille.
Ainiin ja johtopäätöksenä. IBD-sairaus ei estä liikkumista (paitsi aktiivivaiheessa) toki siitä voi saada hyvän tekosyyn liikkumattomuudelle
Sanomattakin on selvää, että taudin aktiivivaiheessa juoksulenkit jäivät tekemättä tai tyhmyyksissäni sitkeästi yritin tehdä niitä. Ei niistä mitään tullut. Diagnoosin jälkeen sain Asacol-lääkityksen pysyväksi sekä kortisonikuurin. Kortisonikuuri auttoi todella tehokkaasti, pääsin muutaman päivän kuluttua lenkkeilemään. Aloitus varovasti n. 6 km lenkillä, kuukautta aikaisemmin olin maraton kunnossa. Kyllä kuukauden sairastelu oli selkeästi vienyt voimia ja varsinkin aamulenkeillä sykkeet olivat todella korkeat. Olisikohan johtunut aamuisista kortisoniannoksista.
Päämäärätietoisesti jatkoin harjoittelua Helsinki City Maratonille, nyt ainakin oli enemmän sisua kerätty Tukholman reissun väliin jäämisen vuoksi. Joku kuitenkin meni pieleen vai oliko pari kuukautta liian lyhyt aika harjoittelulle? Aika maratonilla oli 4:30 luokkaa, tavoitteena oli 4:00. Seuraavaksi tulikin onnistumisia! Helsinki Midnight runille 10 kilometrin matka taittui 46 minuutissa ja viikkoa myöhemmin puolimaratonin aika oli 1:50. Näihin tuloksiin olin erittäin tyytyväinen.
Nyt on marraskuu ja suolisto alkoi reistailemaan uudeelleen sekä flunssa iski. Suoliston oireilun vuoksi aloitin uuden kortisonikuurin joka lähti välittömästi helpottamaan oloa. Flunssakin on pian ohitse eli uskaltaisikohan viikonloppuna salille tai juoksulenkille.
Ainiin ja johtopäätöksenä. IBD-sairaus ei estä liikkumista (paitsi aktiivivaiheessa) toki siitä voi saada hyvän tekosyyn liikkumattomuudelle
Kommentit
Lähetä kommentti